Ois paratiisi meillä täällä näin

Metsäpäivä ja Mimmi

Siellä missä nokkoset lakastuu

Pakko se on kai sitten myöntää: oon vähän rakastunut meijän Uudenkaupungin puutarhaan viinitarhoineen ja jättikurpitsoineen. Sain venekyydityksen bussipysäkiltä ja viikonloppu menikin nenu kasvimaassa kiinni. Keräsin vattuja ja koira söi mun naaman(yök). Mukavan rauhallinen viikonloppu.

Lähtisin kanssasi itään

Hiukset kasvakaa! Haluaisin taas muistuttaa ihmistä. Kasvatus turhauttaa mut en halua lopettaa, en vielä. Tämä on nyt haste mulle itselleni.
Tänään hankin liian kalliin syksytakin lohduttamaan, huomenna pitäisi haahuilla taiteiden yössä. Kivaa ohjelmaa löytyy liikaakin, haluaisin samaan aikaan olla kuuntelemassa jazz pianoa, katsomassa Buster Keaton elokuvia livesäestyksellä ja nauttimassa ylioppilasteatterilla improesityksistä. Päädyn siis mitä luultavimmin hengailemaan koko illan RCM jameissa Varvintorilla. Ei paha sekään.

Yski laspi epsooseen, kiitos

Nyt on sitten taas Helsingistä kotiuduttu.

 Matka alkoi lauantaiaamuna kello tasan 9 reikä reikä kun herätyskello pärähti soimaan. Raahauduttiin Maren ja Miisan kanssa junaan ja seisottiin melkein koko matka viimeisen vaunun päässä(sieltä näky raide heiii!). Rautatieasemalta joukkoomme liittyi vielä mukava sakki ihmisiä, puistotapahtumaan sporailu alkoi mahautumisella keskelle rautatieasemaa. Alppipuistoon vaelsi lauantaina ihan ennätysmäärä protuja, viisaat ja valistuneet arvioivat kävijämääräksi reilut 500 ihmistä. Ja kyllä se siltä tuntuikin, tuttuja oli jokseenkin vaikeaa yrittää bongailla semmoisesta lössistä. Mun ohjelma olikin sitten ihmiseltä toiselle juoksentelua ja hirveetä häsläämistä. Tän vuoden teemana oli Muumilaakso, ja ohjelmassa oli niin kakkukilpailua kuin Yo man yo bitchin SM-kisat(en päässyt alkukarsintoja pidemmälle, äh! Ens vuonna uudestaa, nyt talvella tiukkaa harjoittelua). Manne-taikuri jakoi myös kaikille halukkaille muumihahmot joiden rooleihin mukautua. Itse olin Nuuskamuikkunen, jonka tehtäviin kuului sillalla lauleskelu ja puun alla pohdiskelu. 

Näin myös vauvvan ♥♥

Musta tuntuu, et paras aika alkoi kun lähdettiin puistosta. Sosialisoituminen oli super jees, mut oli hauskaa kun hyvin sekalaisella sakilla lähdettiin nälkäisenä vaeltamaan kohti Hakaniemen metroasemaa. Mukana oli ainakin Mare, mun leiriläiset Sakke ja Asser, koulutuskaveri Tiia, Maren kaveri Saara ja Saaran leiriläiset Inka, Miron ja Iida. Suunnistettiin kohti mäkkäriä, jossa hämmennyin nähdessäni tuoretta tomaattia kasvishampparini välissä. Oon tässä viime päivinä syönyt ihan järkyttävät määrät pikaruokaa, nyt jonkun hampparin tai pitsan ajattelukin ällöttää. Anygays, siellä peeloiltiin aikamme kunnes ketään ei kiinnostanut istuskella(no okei, vähän juoksenneltiin myös) siellä rasvalassa. Mun oli tarkotus häippästä siinä vaiheessa mut jotenkin lähdin näitten kanssa Senaatintorille. Aurinko oli just laskemassa ja oli nättiä, istuskeltiin portaiden yläpäässä ja jutskailtiin. Protuihmisinä päädyttiin mahautumaan, ja taisin melkein nukahtaa siihen kun Saara hipsutti mun hiuksia ja oli tosi mukavaa. 

Täältä sitten hilpasin rautatieasemalle jossa mua odotti laamajengin murunen! Lähdettiin seikkailemaan Jennin, Emilian ja Minnin kanssa lähijunilla, päämääränä kassi. Ahdistuttiin pummiagenttiseurajasta ja kauhisteltiin lähiötä Tästä seikkailusta selvittyämme hyökkäsimme heti pää edellä seuraavaan, nimittäin busseilulla Espooseen. Määränpään lausuminen kuskille osoittautui hyvin vaativaksi tehtäväksi, emmekä olleet ihan poisjäämispysäkistäkään varmoja. Yöpaikalle, eli Minnin sukulaisem kämpälle, selvittiin kuitenkin oikein hienosti. Ruvettiin vielä katsomaan leffaa, mutta itse taisin nukahtaa hieman sen jälkeen kun Ihmema Ozin metallimiehen suu öljyttiin..

Aamulla ryhmärämä lähti takaisin Turun suuntaan. Kaikki mua lukuun ottamatta siis, ite lähdin bussilla takasin Helsinkiin päin. Siellä käveleskeltiin Venlan kanssa ja juteltiin. Tulevaisuudesta, joka ei liian ruusuiselta vaikuta. Se saatto mut junalle, ja sanottiin heipat vähäks aikaa. 

Nyt oon himmaillu loppuillan kotona. Sitku nälkäsenä istun huoneessani, niin ihana äiskäni spontanisti piristi päivääni tuomalla mulle herkkuleivän. Vaikken kyllä sienistä pidäkään, niin se näytti niin hyvältä et oli pakko ottaa kuva. Eli selostuksen kuvituksena toimii nyt leipä. Tadaa.