Itkisinkö onnesta?

Musta tuntuu että kyllä. Tällä hetkellä vaan kaikki(koulun ulkopuolella) menee niin putkeen. Tulevaisuudessa odottaa vaikka mitä kivaa, ja kun tänään vielä sain sähköpostiviestin Turun paikallisprotun eloon heräämisestä niin tuli aika hauska olo. Hauska olo eli hypin ympäri kämppää ja kuuntelen Rammsteinia. Heee. Ei silleen, eka papron tapaaminen on lauantaina, joten en mä vielä tiedä onko se kivaa. Mutku pakko olla! Mulla ei taida muuten olla nykyään muuta elämää kuin päivittää blogiin kuumimpia protu-uutisia? Nojaa koeviikko lähestyy, joten ei mulla elämää kait kuuluiskaan olla. No mutta kaukainen pointti tais olla, että nyt päätin olla onnellinen.

Rammstein - Du Hast


System Of A Down - Vicinity Of Obscenity

Take a sad song and make it better

Saraa. Mulla oli valokuvauskotiläksy, joka sit suoritettiin puolessa tunnissa. Hee

ES ei taivu

 Lauantaiaamuna kello 05:40 kysyin itseltäni, että miksi halusin varta vasten lähteä Helsinkiin kouluttautumaan. Olin siis lähdössä apparikoulutukseen, tällä kertaa roolinani UVA eli uusivanha appari. Lunta tuli niin pyryttäen, että olin varma etten pääsisi VR:llä ikinä Helsinkiin asti. Juna oli ihme kyllä ihan aikataulussa , ja rautatieasemalta sitten kipitin protun yhteiskuljetusbussiin bongailemaan tuttuja. Samaan koulutukseen oli sattumalta eksynyt myös Manne, tyyppi joka oli ohjaamassa mun omaa leiriä kesällä 2010. Törmäillään aina randomisti kaikissa protujutuissa, viimeksi varmaan puistotapahtumassa elokuussa, ja oli taas kivaa jutskailla jonkun "vanhan" tutun kanssa. Koulutuspaikka olikin vaihdettu Pukkilaan Märkiön sijasta pari päivää ennen koulutuksen alkamista. Ensin luulin sen olevan joku ihan random paikka, mutta mun viimekesän tiimin tiimikoulutus oli just siellä!

Siinä niin peukkua pystyssä, selvisin kello viiden aamuherätyksestä

Paikka oli kyl tosi kiva ja tilava, mut ne kokkien huoneessa olevat sairaalasängyt oli aika pelottavia! Mun kotiryhmä nukku huoneessa jonka nimi oli Aamuaurinko, olin kyl vähän katkera ettei päästy siihen Prinsessa-huoneeseen. :(

Pientä draamaa lukuun ottamatta oli ihan tosi jees koulutus, koulutusrunkoa oli muutettu jotenkin ratkaisevasti parempaan suuntaan. Pääsin taas pitkästä aikaa leikkimään pusupainia, hippie downia ja kaikkia muita jälkeenjääneitä ja aivottomia leikkejä, ja siinä vaiheessa kun yhden leikin seurauksena Niko kantoi rastapäisen kokin keittiöstä ulos lumihankeen, homma alkoi mennä aika randomiksi. Keskusteltiin myös miesbalettitanssijoista ja karmeimmista lapsennimistä.  Antero-Tero Tantero.

Itse ohjelmakin sujui jokseenkin hyvin, jouduin kyllä vetämään keskustelua mutta meni huomattavasti paremmin kuin viime vuonna samaan aikaan! Tosin meidän kotiryhmä(jolle keskustelua vedin) olisi jutellut vaikka tapeteista tarvittaessa joten pääsin aika helpolla.



Lauantaina tultiin Pukkilaan ja sunnuntaina lähettiin. Kun loppusiivouksen yhteydessä tampattiin patjoja, niin  Eerika huusi kuin syötävä aina kun Armas osui mattopiiskallaan patjaan. Naapuritontin hiihtävät pikkulapset taisi saada vähän häiriintyneen kuvan protun toiminnasta. Hups.

Tulipas sekalainen ja epölooginen selitys, noh ei se mitään! Selvisin Helsingistä takaisin Turkuun kello neljän junalla pakollisten loppuhalien ja välipalaostosten jälkeen. Kakkoskoulutus on Turun seudulla, jotenka en noihin ihmisiin tuu luultavasti vähään aikaan törmäämään. :( Yhteenvetona sen verran, et oli paras koulutus ikinä ja nyt jäi semmonen kiva protuvaihde päälle. Se helpottuu vaan protuilemalla lisää, jotenka odotan innolla helmikuun 25:ttä päivää jolloin käyn kohti Tippsundia!

Lähdetäänkö metsästämään fasaaneja, pikku homoseni?

Eilen olin tosiaan Helsingissä kattomassa Homo!-musikaalia. Koko päivä oli vähän semmonen jännä olo, toi oli kuitenkin eka kunnollinen koulun järkkäämä retki näiden ihmisten kanssa. Sittenkun kello viimein oli puoli kolme, koulun edessä nököttävä bussi täyttyi juhiksista. Menomatka sujui aika mukavasti, kun Foyéeläiset oli järkänny meille tietovisan. Mun, Emilian, Minnin, Emman ja Didin muodostaman joukkoeen olis kyl pitäny voittaa, Minni piirsi sen verran hienoja kuvia vastauspaperiin(mm. Susi-Jacobin, Bellan ja kimaltavan Edwardin, Mushun ja melkein korealaisia merkkejä). Kysymykset oli luokkaa "kuka voitti formulan mm-kisat vuonna nakki", mut onneks hyvistä arvauksista sai plussia!

Perillä Helsingissä saatiin sitten liput kouraan ja reilu pari tuntia vapaa-aikaa. Mä ja Minni lähettiin kiertämään kauppoja(okei käytiin pelkästään Monkissa ja Weekdayssa), ja sain kulutettua mun vähäiset roposet aika helposti. Otettiin loppuporukka kiinni, ja mentiin pitsalle. Laiskuuksissani söin melkein pepperonia, kun puolitettiin pitsa M:n kanssa, mut ei se olis ollu sen arvosta. Kun oltiin saatu murkinoitua, huomattiin et kello näyttää jo ihan liikaa, ja juostiin Suomen Kansallisteatterille Kampin Supermarketin kautta.

Juujuu palan sitten helvetissä kun otin kuvan googlesta, mut KATTOKAA noita housuja!!

Ja sitten se musikaali. Niinkun jo aikaisemmin mainitsin, mulla oli odotukset aika taivaissa. Tykkään musikaaleista, ja kyllä tämäkin jäi hyvänä esityksenä mieleen, "ihan ok" jos niin saa sanoa. Esitys sisälsi seiloreita, pinkin Hitlerin, puolialastomia jääkiekkoilijoita ja paljon hyviä lauluja, mutta jotenkin se meni silti ohi. Esitykseen oli tungettu kaikki mahdolliset näkökulmat homoista, ja jossain vaiheessa se "olen homo, hyväksy minut!!" meininki meni jo vähän yli. Katsojillekkin olisi voinut jättää jotain ajateltavaa. Mutta esityksessa oli monia hyviäkin kohtia, ja joidenkin laulujen aikana mulla meni kylmät väreet selkää pitkin. Niin ja näyttelijät olivat hyviä, parhaana mieleen jäi kyllä vanhempi miespääosa. Tunsin suurta sielujen sympatiaa, kun se esityksen alkupuolella esitti niin sielukkaasti puuta. Se oli hieno kohta.

Suostuin tappeluitta kipasemaan lähikaupassa et pääsisin ulkoiluttamaan uutta takkia

Joskus muinoin(eli hiihtoloman vikana lauantaina) käytiin Turun linnassa pyörimässä.

Siellä kierreltiin omaan tahtiin, kun kenenkään jaksamus ei riittänyt pikkuritarikierroksen löpinöiden kuunteluun. En kylläkään päässyt livahtamaan mihinkään kivaan salakäytävään, ne vahdit kuikuili kohtuullisen ilkeesti mun suuntaan.

Paavo ei halunnut tehä itelleen kruunua, eikä sovittaa haarniskaa. Harmi. Mä olisin ihan hyvin voinu jäädä vähän tesmailemaan.

Olisin voinut jäädä linnaan pidemmäksikin aikaa, mutta muu porukka protestoi, joten lädettiin ihan vaan pitsalle. Ei nyt mikään huono tapa viettää lauantaita.

Tänään oon oikeestaan vaan möllöttänyt ja miettinyt huomista retkeä Helsinkiin. Mennään juhisten kanssa kattomaan Homo-musikaali, odotukset on aika taivaissa..

Pirjo-Riitta 47-v kiittää ja kuittaa

Öäää takana ihan loistava viikonloppu! Oltiin melkein koko laamajengin voimin Paraisilla Emilian riesana, lähettiin sinne lauantaina ja pienen sekoilun jälkeen löydettiin perille(enne sitä ehin just käymään uffin euron päivillä hakemassa yhen jäätävimmän kasarilaskettelutakin ikinä käkäkä). Siellä sit riehuttiin ja chillattiin ja keskusteltiin henkeviä kello kolmeen aamulla, jonka jälkeen yritettiin saada unta. Se oli hyvin vaikeaa, kun Helmi testaili puolen minuutin välein et nukunko mahallani vai selälläni. Hehe. Mahallani. After all this time? Always.
Sunnuntaina sit heräiltiin´ja painuttiin pihalle kuvailemaan.  Mä vedin kunnon lipat kun juostiin kylmää karkuun takas sisälle, mut se kuuluu asiaan. Kärtsättiin pannaria, ja suunniteltiin yhtä mahtavaa jutskua, joka toivottavasti toteutuu. C:

Ja kuviahan ei luonnollisesti ole.

Mul on stereot ne laitan päälle soimaan

Tänään mun piti kuvata valokuvauskurssin joululomatehtävä. Huomenna on viimeinen palautuspäivä. Jotenkin ajauduin leikkimään jotain ihan muuta.

Lossi

I find your lack of faith disturbing

Viimenen lomaviikko käsillä! Oon duunaillu kaikkea lomailuun liittyvää, muun muassa sotkenu mun unirytmin ihan totaalisesti, pisteet siitä.
Eilen Mimmi tuli meille ja pidettiin Star Wars-minimaratooni osilla 4,5 ja 6. Sen lisäks tietty leikittiin valomiekalla ja kameralla, mut Mimmillä on ne kaikki kuvat.
Tänään sitten Tommi ilmoitti paikallaolostaan, ja päätettiin mennä illalla kattomaan uusin Herlokki Solmunen. Puskaradiosta eli Niilolta kuulin sen olevan jopa parempi ko ykkönen, joten odotukset on aika pilvissä.
Tällähetkellä syön eilisiä kikhernecurryn jämiä(ollaan Mimmin kans aika velhoja keittiössä) ja testailen tätä phonen Blogger-sovellusta. Jänskättää vähän et millanen tää postaus tulee ulkoasultaan olemaan.

Leikkasin juustohöylällä sormeen kun kuulin, et Anna Abreu on Idols-tuomaristossa

Mutta eipä siinä mitään. Uusivuosi meni oikein mukavasti Velkuan villissä yössä, ja rakettejakin näkyi muutama kappale! Syötiin ja juotiin ja oleskeltiin mukavalla porukalla, ja tänään leivottiin(tai mä leivoin he he he) Paavolle kakku, ja mulla ja Jesperillä oli aika hiton hauskaa sitä täyttäessä. Se siis kärähti päältä ja maistui pesusieneltä. Paaaljon hilloa!



PS oon viimeiset puoli tuntia tappanut itseäni TÄÄLLÄ. Materialisti ahdistuu kaikesta hienosta.