Järkkäsimpä itelleni haasteen. Bongasin Facebookista tapahtuman "Lihaton Marraskuu", kun pari kaveria on siihen osallistumassa, ja rupesin sitten miettimään, että pitäisikö itsekkin osallistua. Yritin (huom. YRITIN) kesän jälkeen jättää kaiken punaisen lihan pois, kun tiimiläiseni Visa oli vilautellut minulle pinssiään, missä oli soma pikkulehmä ja luki "animals are my friends - i dont eat my friends". Tuli ihan kauhian paha omatunto siitä pikkusesta pinssistä, ja jonkinnäkönen kasvissyönti kuulosti erittäin hyvältä idealta. Nooh kyllähän se jonkin aikaa toimi, mutta sitten alkoi tulla näitä omia sääntöjä "hampurilaisia ei lasketa" "voin mä vähän tätä" "ei tätäkään lasketa" ja koko homma meni ihan pipariks.
eieiei en ole koukuttunut 9gagiin.. enenen
Nyt koitan kuitenkin ottaa koko homman uusiksi, ja olla koko marraskuun syömättä punaista lihaa ja kanaa. Kalaa aijon syödä, ettei ihan liian villiksi menis. Olin jo valmistautunut kokkaamaan omat ruokani seuraavat 30 päivää(on kivaa asua megalihansyöjäveljen kanssa samassa taloudessa), mutta mutsi oikein hyperinnostui ajatuksesta ja rupes jo suunnittelemaan kaikkia kasvisruokia. Humm tomaattikeittoa ja kylmäsavulohta tänne kiitos!
Semmoset halloweenit tällä kertaa. Meillä oli koulussa halloweenteemapäivä, ja oli kiva nähdä kuinka moni ihminen oli oikeesti panostanut pukuihinsa! Mun puku oli jotain corpse briden ja lesken väliltä, ja olin oikein tyytyväinen siihen viritelmään.
minä, minni
Ja sitten oli ne varsinaiset naamiaiset lauantaina.. Hehe :D Tuli laulettua singstaria vähän turhankin paljon, ja Bonnie Tylerin Total Eclipse Of The Heart raiskattiin oikein perinpohjaisesti. Jossain vaiheessa löysin itseni lukittuna käsiraudoilla patteriin, joista hienosti vapautin itseni ja lukitsin seuraavan ihmisraukan nilkasta tuoliin, hähä. Katottiin myös(mun suuren hehkutuksen jälkeen) ihan paras friikkileffa Rocky Horror Picture Show. Naamiaisista lähdettäessä bongailtiin kaupungilta teeman mukaisesti pukeutuneita ihmisiä, joita oli kyllä harmittavan vähän. :( Näin myös kadulla stormtrooperin ja kiljaisin koko bussin läpi "STORMTROOPER RESPEECT" ei se tainnu silti kuulla. :(
Jee! Halloween lähestyy, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on pukujuhlatkin tiedossa! Viimeksi olin kunnon naamiaisissa joskus vuonna nakki kun vielä harrastin partiota, siitä on kyl jo tosi monta vuotta. Viereisen kunnan partiolaiset oli järkännyt kunnon cembalot ja mekin saatiin mennä sinne. Muistan että olin luuranko, ja mun koko naama oli maalattu valkoiseksi mustia pandasilmiä lukuun ottamatta.
Tälläkertaa mulla oli ekaks vähän vaikeuksia keksiä hienoa pukua, mutta lauantaina sain idean, kun olin laittautumassa vintage-teemaisiin juhliin. Täytyy vielä ostaa takasaumalliset sukkikset ja lainata saralta hansikkaat, sitten alkaa olla valmista. ü
..Ja löysin tän! Argh haluun hetinytäkkiä kampaajalle kynimään päätä! Kyllähän näitä hiuksia onkin jo kerääntynyt, korkea aika päästä turhista eroon.
Syysloma on lähes alkanut(no hei taksvärkkipäivä, en laske koulunkäynniksi) ja tiedossa on kaikkea kivaa. Ehkä mulla olis jopa aikaa sinne kampaajalle..?
Oli aika multikultturelli viikko. Se kellopeliappelsiini alkuviikosta, torstaina käytiin Heidin kanssa kattomassa Friends With Benefits(aika perus romanttinenhömppäkomedia) ja nyt perjantaina kävin Turun kaupunginteatterilla kattomassa näytelmän Rikos & Rangaistus. Se oli siis siellä pienellä Pikkolo-näyttämöllä esitettävä yhden miehen näytelmä. En oikein vieläkään tiedä tykkäsinkö siitä, mut ainakin näyttelijä oli ihan hirmu hyvä(ei oo vissiin kauheen helppoo ottaa koko näyttämöö yksin haltuun!). Kauheen ahdistava se ainakin oli, ja joissain kohdissa oikein pelästyin näytelmän rajuutta. Hauskinta oli, kun keskellä näytelmää näyttelijä tuli tarjottimen kanssa tarjoamaan koko yleisölle teetä ja keksejä. Pieni välihengähdys.
Eilen lauantaina sitten alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Saran kanssa Seiliin saarelle fiilistelemään syksyä, mutta se suunnitelma peruuntui valitettavasti jo kauan sitten. Harmittaa vieläkin! Sitten päätettiin että mennäänkin fillareilla Ruissaloon termarikaakaot messissä fiilistelemään, mutta päätettiin lykätä sitä sunnuntaille kun se kävi molemmille paremmin. Lähdin sitten eilen viiden aikoihin Paraisille Emilian & Jennin viidakkoteemaisille synttäreille, ja kun oltiin vähän aikaa harhailtu Paraisten lähimaastossa, löydettiin perille("joo siinä ponttoonisillan toisella puolella" "niin kummalla..?"). Se olis sit muute viiminen kerta ku mut nähään leokuosissa, ei yhtään hävettäny kävellä kaupungilla ennen sitä ku kaikki mahdolliset puolitutut tuli vastaan! Terrorisoitiin pikkulapsia, saunottiin, syötiin ja uitiin tietty, eikä illalla ei ollut ongemlia nukahtamisessa. Hoh. Tehtiin Jiille ja Eelle oikein hienot kortitikin, mutta valitettavasti tulostin oikutteli eikä saatu niitä valmiiks;
Eilen siis piti mennä Ruissaloon, oli aurinkoista ja lämmintä. Ei menty. Nyt taivas on pilvessä ja on muutenkin tosi masentava sää. Tä on just tätä.
PS. On täysin normaalia saada 16-vuotiaana nimpparilahjaksi Legon Star Wars-hävittäjä. Hei siin on heittoistuin!!
Oon tässä viimeaikoina mietiskellyt, että miksi ihmeessä ihmiset kuuntelee surullisia biisejä? Ei siinä näyttäis olevan mitään järkeä. Silloin kun ihminen on iloinen, kuunnellaan iloisia ja pirteitä lauluja, mutta miksi kukaan surullisena kuuntelisi surullisia kappaleita? Kuka haluaisi tietoisesti kylpeä siinä masennuksessa ja pahassa olossa kuuntelemalla vain tuskaa pahentavia lurituksia? Ei siitä ainakaan parempi mieli tuu.
Ja jos mä kerta nyt oon niin kauhian valaistunut surullisten kappaleiden turhuudesta, niin miksi helvetissä hemmetissä mäkin kuuntelen niitä koko ajan??
Kävipäs sillä tavalla, että jo toistamiseen löysin itseni Hartwallin teollisuushallilta katsomasta Kaarinan nuoristoteatterin teosta Kellopeliappelsiini. Kävin siis kyseisen esityksen katsastamassa jo aiemmin, ja show oli sen verran vaikuttava, että piti tulla takaisin Saran ja Tarun voimin. En erityisemmin pidä Kellopeliappelsiinin elokuvaversiosta, mutta näytelmänä se oli ihan loistava! Näytelmä oli aika riippuvainen musiikista, ja päälimmäiseksi mieleen jäi mahtavat sellosoolot! Ostinkin esitystä varten tehdyn tunnusmusiikin singlen lippukassalta, ja oon soittanut sitä ainoaa neljäminuuttista biisiä repeatilla varmaan puoli tuntia. :D
Saavuttiin pääkallopaikalle tarkoituksellisesti vähän etuajassa, jotta ehdittäisiin seikkailla laajassa rakennuksessa ja ottaa vähän kuvia! Löytyy mm. hallia, likaisia kaakelivessoja, ruostuneita hanoja, kiiltäviä käytäviä ja vanhoja koulukaappeja(?). Jiiiiiii.
Ainakin kun on musiikista kyse. Oon näin syksymmällä huomannut kuuntelevani innoissani mitä epäelsamaisempia kappaleita. Toisaalta en mä oikeen tiedä mitä on elsamainen musiikki, tähän asti se varmaan oli sekoitus Alice Coopperia ja Anssi Kelaa. Mun normaali musarytmi menee niin että keväällä kuuntelen Zen Cafea ja The Clashia, kesällä siirryn Anssi Kelaan, Eppu Normaaliin ja Red Hot Chili Peppersiin ja syksyllä tulee rankempi Disturbed & Marilyn Manson-kausi. Nyt kun muutama viikko sitten olin päässyt jo hyvään vauhtiin syksymusiikkieni kanssa, huomasin fiilisteleväni ihan erilaista tavaraa:
Oaaaa tekee gutaa mun korville(mä en just sanonu noin) ! Mun musarytmi on saanut siis yhden vaiheen lisää; loppusyksyn konemusiikkikausi, johon oon laskenu tähän asti ainakin Cookie Monstan ja Desert Planetin. Enpäs tiedä kuinka kauan tämä vaihe kestää ja tuleeko siitä joka vuosi toistuva ilmiö niinkuin muista bändeistä.
Pari muuta outoo biisii joita nykyään kuuntelen. Nä ei mee oikeen mihinkään musarytmikategoriaan
Maroon 5 ft. Christina Aguilera - Moves Like Jagger
Nyt lauantai-iltaan asti ollut ihan mahdottoman loistava viikonloppu! Kerrankin oon löytäny itelleni kunnollista tekemistä, vaiks onhan löllöilykin iha kivaa. Perjantaina olin Didín luona leffailtanyyttäreillä, oli aika hauska kun kerrostalokolmion olkkariin saatiin mahtumaan noin 15 juhista. Keskusteltiin sivistyneesti = huudettiin toistemme päälle about tunnin kun yritettiin valita katottava leffa. Haluttiin joku kiva kauhuleffa, mut jotenkin oli paljon kiinnostavampaa keskustella kauhuleffoista kuin oikeesti katsoa yhtään. :D Lopulta joskus kello kymmenen aikaan päädyttiin aloittamaan Rec, tosin ei me sitä loppuun saatu. Mieleen jäi vaan vaaleanpunainen muumia muistuttava mummo joka hyökkäili kaikkien kimppuun, jeba.
Puoli kahdentoista aikaan meno alkoi olla jo aika väsynyttä, ja ajatus ensin kaupungille kävelystä, jonka jälkeen yöbusseilusta kotiin kuulosti aika huonolta vaihtoehdolta. Siispä saatiin loistava idea Helmin kanssa änkeä Minnille yöksi, joka asuu alle puolen kilometrin päässä Didín kämpästä. Noh, lähettiin sitten sinne, ja noi sai mut huijattua(en suostu myöntämään et ite halusin) katsomaan yhen jakson Gleetä ennenkun ruvettiin nukkumaan.
Aamulla sitten heräsin erittän epäpirteänä ja luikin heti ovesta ulos ja bussilla kotia kohti. Tänään nimittäin oli Logomossa Star Wars Uncut-leffan näytös ja iltabileet, jonne halusin ehtiä laittautumaan kunnolla. Kuulin siitä viime viikonloppuna, kun olin kirjamessuilla haastattelemassa Mike Pohjolaa. Taisiis, en mä siitä siinä haastattelutilanteessa kuullut(ehe hehe), vaan sen jälkeen kun kiertelin messualueella. Se oli vaan niin loistava tilanne kun mun korvat nappaa hälinästä star warsin tunnarin ja lähen vaan salamana musiikin lähdettä kohti. Siinä sitten sen tapahtuman kojulla löpisin inffoihmisen kanssa hetken ja innostuin asiasta oikeen kunnolla.
Anyways, odotin sitä tapahtumaa kuin kuuta nousevaa, enkä edes jaksanut kummemmin kriiseillä kun mun kaikki seuralaiset päätti feidata mut. Eikä se oikeastaan haitannutkaan. Saavuin Logomolle kahden aikoihin päivällä, mikä oli aika aikaisin, koska paikalla oli aika vähän porukkaa siihen aikaan. Siellä pelailin videopelejä ja katselin jotain animaatio/lyhytelokuva/musiikkivideodemoja siihen asti että salissa alkoi dokkari tekijänoikeusjutuista. Oli muuten aika helvetin asiallinen dokkari, eniten hämmennyin kun kerrottiin että Rolling Stonesin kappale The Last Time on uusi versio/kopio jostain tosi vanhasta biisistä, mutta kun The Verven kappaleessa Bittersweet Symphony on jotain vaikutteita Rolling Stonesin biisistä, nämä haastoivat The Verven oikeuteen kopioinnista ja saivat oikeudet biisiin, jonka jälkeen myivät Bittersweet Symphonystä iskulauseen Adidaksen lenkkarimainokseen(???). Aika tosi epäselvä selitys, mutta pointti oli että ihan hirveen hyvä dokkari ja muutti mun mielipidettä joistain asioista!
Kello 18.30 itse Star Wars Uncut alkoi. Se on siis Star Wars: A New Hope-elokuva kokonaan fanien toteuttamana. Eli kuka tahanta sai kuvata/tehdä/animoida/piirtää kohtauksia kyseisestä elokuvasta ja niistä koottiin sama elokuva. Se oli ihan loistava! Nauroin vaan koko kaksituntisen kun eteen tuli mitä mielikuvituksellisempia toteutustapoja. Saispa tuon dvdeelle!
Tässä pikku pätkä leffasta
Leffan jälkeen alkoivat sitten iltabileet, joissa ensimmäisenä esiintyi elektronista musiikkia soittava Desert Planet, joka nousi heti lemppariksi! Aluksi tyydyin heiluttelemaan jalkoja tanssilattian reunalla , mutta ei siihen kauaa mennyt kun löysin itseni joraamasta sieltä hippien ja robotti-ihmisten keskeltä.
Hei haloo, kaks hopeahaalarista jätkää neonvihreet rallikypärät päässä lavalla, ihan loistavaa!
Jouduin suru puserossa poistumaan paikalta jo kymmenen aikaan, mutta olisin niin voinut heilua siellä sinne yhteen asti! Kaitsijalta alkoi tulla puheluita ja tekstareita siihen tahtiin, että kun mua suositeltiin ehtimään bussiin x, päätin totella. Aika ikävää sinänsä, kun ei alaikäset niin kauhean usein pääse tolla tavalla tanssimaan. :C Taisin btw olla koko paikan ainoa alle 18-v, tai ainakin siltä se näytti..
Kipitin keskustaan, ja seuraavaksi löysinkin itseni heseltä närppimästä juustoateriaa kera säälittävän minisalaatin. Huomasin olevani ihan järjettömän nälissäni, olin syönyt vain paahtoleivän joskus aamulla, sekä tietty puol kiloa irtsareita leffanäytöksessä.
Tässä sitten ryppyinen kotifiilistelykuva illan päätteeksi. Tunsin tänään olevani niin oikeassa paikassa, kun juontaja heitti vitsejä tyyliin "ja sitten jos ja kun siellä katsomossa on nörttejä, ja vierustoverille jutteleminen osoittautuu ihan ylitsepääsemättömän vaikeaksi, niin tällä tapahtumallahan on twittersivu jota voitte vaikka mennä päivittämään!" Oikein supernörtti-iltamat oli siis kyseessä! Huomisestakin on tulossa aika huippupäivä kun iphone on luvannut aurinkoista säätä ja mä ja ihana Mimmi ja Irina lähetään kuvailemaan syksymetsään. C:
(blogihistorian ehkä sekavin kirjoitus, mut koittakaa saada selvää :--) )
Jonkinnäkönen comeback suoritettu! Vanhan blogin hylkäsin kokonaan, ehdin mä lightsaberfreak-blogia vissiin jo 1,5 vuotta pitääkkin pystyssä. Tuli niin ikävä paikkaa, johon selittää kaikkea typerää että uus blogihan sitä oli sit pakko laittaa pystyyn. Tosin nyt en jaksa välittää ollenkaan postaustahdista, kirjakielestä, säädyllisyydestä tai muusta turhasta.
