Perillä Helsingissä saatiin sitten liput kouraan ja reilu pari tuntia vapaa-aikaa. Mä ja Minni lähettiin kiertämään kauppoja(okei käytiin pelkästään Monkissa ja Weekdayssa), ja sain kulutettua mun vähäiset roposet aika helposti. Otettiin loppuporukka kiinni, ja mentiin pitsalle. Laiskuuksissani söin melkein pepperonia, kun puolitettiin pitsa M:n kanssa, mut ei se olis ollu sen arvosta. Kun oltiin saatu murkinoitua, huomattiin et kello näyttää jo ihan liikaa, ja juostiin Suomen Kansallisteatterille Kampin Supermarketin kautta.
Juujuu palan sitten helvetissä kun otin kuvan googlesta, mut KATTOKAA noita housuja!!
Ja sitten se musikaali. Niinkun jo aikaisemmin mainitsin, mulla oli odotukset aika taivaissa. Tykkään musikaaleista, ja kyllä tämäkin jäi hyvänä esityksenä mieleen, "ihan ok" jos niin saa sanoa. Esitys sisälsi seiloreita, pinkin Hitlerin, puolialastomia jääkiekkoilijoita ja paljon hyviä lauluja, mutta jotenkin se meni silti ohi. Esitykseen oli tungettu kaikki mahdolliset näkökulmat homoista, ja jossain vaiheessa se "olen homo, hyväksy minut!!" meininki meni jo vähän yli. Katsojillekkin olisi voinut jättää jotain ajateltavaa. Mutta esityksessa oli monia hyviäkin kohtia, ja joidenkin laulujen aikana mulla meni kylmät väreet selkää pitkin. Niin ja näyttelijät olivat hyviä, parhaana mieleen jäi kyllä vanhempi miespääosa. Tunsin suurta sielujen sympatiaa, kun se esityksen alkupuolella esitti niin sielukkaasti puuta. Se oli hieno kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti