Sectumsempra

Viimeaikoina on tapahtunut ihan hirveesti kaikkea kivaa. Pari viikkoa sitten oltiin Mikaelinkirkossa tanssimassa alttarin ympärillä strobovaloissa trancemusiikin tahtiin, viikko sitten viikonloppuna oltiin laamojen kanssa järkätty Paraisille ihan loistavat 112-kekkerit, mun Veeran ja Ninan juttu tuli ulos Turkkarissa, päästiin tutustumaan Turun Sanomien upeaan toimitukseen talvipuutarhoineen mainoskuvauksissa, ja ystävänpäivää vietettiin Cafe Lattessa kitaraserenadia kuunnellen. Tuli aika tiiviissä paketissa, mutta enpäs jaksa alkaa noista enempää runoilemaan.

Vaikka nyt on ollut kaikkea mukavaa tekemistä, niin silti jostain on hiipinyt semmoinen kaamosväsymys niskaan ettei mitään rajaa. Loma ei olisi voinut tulla parempaan kohtaan, ihana päästä löysäilemään luvan kanssa. Nyt hiihtoloman aikana olen jo ehtinyt nysväämään Saran kanssa Raisiossa ja käynyt Velkualla tekemässä lumitöitä koko talven edestä. Tänään käytiin Minnin kanssa katsomassa Leijona kuningas kolmedeenä, oli muuten satakertaa kamalampi leffa kuin muistin. Illalla vielä treffattiin Venlan kanssa ja vaihdettiin kolmen kuukauden juorut. Oikein hyvä loma ollut tähän asti, ja loppuviikkokin näyttää lupaavalta.

Tänään avasin mun vaatekaapin oven, ja jäin taas tuijottelemaan mun viimekesäisiä kertakäyttökameralla otettuja kuvia. Mä, Mimmi ja Irnan Yyterissä. Minä soittamassa alppitorvea. Helsingin kaivopuisto. Puistotapahtuma, ja viimeisenä kuvana vain puoliksi kehittynyt Helsingin rautatieasema. Ihan mieletön ikävä viime kesää ja sen tapahtumia. Ehkä maagisin kesä ikinä, ja nyt näin räntäisen talven keskellä on niin hirveen helppo jäädä muistelemaan kaikkea upeaa mitä on tullut tehtyä. Elän siitä ajatuksesta, et ensi kesä on vielä parempi. Ellen nyt päädy sinne hesen kassalle, minne hain töihin. Voi paska.