tiistai 31. heinäkuuta 2012

Saaressa on aina sunnuntai



Takana aika loistava viikonloppu! Perjantaina seilattiin kaveriporukalla M/S Lilyllä kohti Vepsän saarta, jossa pystytettiin teltta ja elettiin rennosti. Tuurilla saatiin ihan mahtavat kelit, ja kyllä kelpas uiskennella, soudella ja maata siinä auringonpaisteessa. Muistoks jäi kyllä punaisena helottava selkä, mutta oli se sen arvosta! Soudettiin tosiaan vuokraveneillä pienelle saarelle, josta hypittiin kirkkaaseen veteen(rakkolevääkin oli, puhdasta siis). Kajakit jäi vielä vuokraamatta, mut pitää jättää jotain ens kertaankin heh. Uitiin merenneitoa, avauduttiin keski-ikäisille elämästä nuotiotulella ja grillailtiin vaahtokarkkeja, jokseenkin täydellistä. 




(Kaikki ylläolevat kuvat pöllitty Emilialta)

Sunnuntaina sitten herättiin Saran kanssa aikasemmin kun laki sallii, ja hypättiin autoon. Ollaan nyt ehkä vuoden puhuttu Seiliin menemisestä, ja vihdoin saatiin aikaseks. Autoiltiin siis ensin Nauvoon, josta jatkettiin yhteysaluksella Seilin saarelle. Koko matka oli hirveen nostalginen, oon pienenä viettänyt kesiä Seilissä kun iskä oli siellä biologisella tutkimuslaitoksella töissä. Sama paikka se oli vieläkin, samat talot ja rakennukset. Nyt vaan ärsytti kun turistina ei päässyt minnekkään sisään. 
Säätiedotukset lupaili aikamoista ukkosmyrskyä, mutta saatiin oikein nätti päivä! Vähän oli pilviä taivaalla, mutta aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Ensin fiilisteltiin laitoksella, ja sitten siirryttiin samoilemaan metsiin. Löydettiin paratiisikalliopoukama, jossa chillailtiin pari tuntia. Hypittiin mereen, syötiin sipsiä ja bongailtiin neulakala. Se oli hieno. 







Hih, hassua kun ei oo tullut oikeestaan koko kesänä kirjoteltua. Nyt sitten senkin edestä, kaksi postausta vuorokauden sisään on aika saavutus! Nyt voisin kuitenkin sulkea koneen ja lähteä ulos. Alkoi just sopivasti satamaan vettä, ehkä pääsen toteuttamaan sateessahyppimisfantasiani. Siihen kuuluu hysteerinen nauru ja biisi Raindrops keep falling on my head.
Huomenna junailen kohti Tamperetta ja Red Hot Chili Peppersin keikkaa! Vähänkö jännittää, oon tosin jo hyväksynyt litistyskuolemani kenttälipun kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti