Leiri tuli ja leiri meni. Viikolle varasin mukaani intoa, leikkimielisyyttä ja valomiekan. Käteen jäi ikävä, tyhjyys sekä mustelmia jalkoihin. Leiri oli emotionaalisesti rankin ikinä, ja nyt olo on jokseenkin vihannesmainen. Kun elin viikon päivä kerrallaan nenä ohjelmassa kiinni, en yhtään huomannut tarkkailla ajan kulumista. Kunnes yhtäkkiä olikin jo lauantai-ilta ja leiriläiset nyyhkyttivät kasassa eivätkä halunneet ajatella kotiin lähtöä. Lauantai-illan tunnelma oli raukea ja rakkaudellinen, lueskeltiin kehulappuja ja kuunneltiin kitaransoittoa. Ja sunnuntaisen loppujuhlan jälkeen kaikki vaan katosivat. Ensin leiriläiset, sitten tiimi. Ja nyt istun yksin sängyssä ompelemassa revenneitä haaremihousuja.
Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti