Muistan kuinka viime kesänä istuimme tiellä. Niittylahden ohittavalla tiellä. Oli keskiyö, vaikkei sitä olisi välttämättä valonmäärästä voinut päätellä. Minulla oli kädessäni kannullinen vettä, ja sinä pitelit pullakoria.
Oli hiljaista. Niin hiljaista, että järven toisella puolella laulavien lintujen äänet pystyi selvästi erottamaan. Me istuimme siinä hiljaisuudessa vihreyden keskellä muutaman hetken, kumpikaan ei sanonut sanaakaan.
Kunnes muut saivat meidät kiinni.
Muistan, kuinka tulin Juhiksen pääsykokeisiin. Lähdimme kesken koulupäivän, ja bussimatkalla sataman suuntaan bussikorttini tultiin ensimmäistä kertaa tarkastamaan. Muistan, kuka istui vieressäni kokeessa.
Muistan ensimmäisen päivän uudessa koulussa. Kuinka uusi luokkani tuijotti minua, ja minä tuijotin takaisin. Minulla oli valkoinen reppu, ja te selasitte Demi-kalenteria.
Muistan, kuinka istuimme sillä harjakatolla. Kuinka leiriläiset kiljuivat alakerrassa ja kattopelti poltti paljaita jalkoja. Sinä sytytit tupakan ja minä kirjoittelin vihkoon.
Muistan, kuinka vaikeaa silloin oli sanoa hei ja nousta siihen junaan. Ja sinä vain katsoit vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti